Viisumipaniikki vol. 2

Vatsassa oli solmu ja kädet tärisivät kun soitin Suomi-Venäjä-seuran Helsingin aluetoimistoon. Pelotti, mitä siellä sanotaan, tyssääkö matka tähän. 

Ihan turhaan jännitin. 

Viisumin toimitusaikatauluista neuvottiin soittamaan Lappeenrannan toimistoon, sieltä osattaisiin sanoa tarkat päivät.

Muihin kysymyksiini sain vastauksen:
- Passin numero tarkoittaa lukusarjaa muotoa AB123456, ei sitä pidempää rimssua.
- Neuvostoliitossa käynnit voi mainita, mutta ei ole pakko.

Virkailija purskahti nauruun, kun kerroin kahtena (puolikkaana) kappaleena olevasta vakuutustodistuksestani. Totesi sitten, että kelpaa kyllä teipattuna, mutta viisumia ei sitten kannata repiä...

Lappeenrannan toimistosta sanottiin, että jos laitan hakemukset tulemaan vielä samana päivänä pikana, niin viisumit on meillä kaksi päivää ennen matkaa. Ei mikään kiire siis. Huhhuh. Kirje tulee postiennakkona postitoimistoon.

Puhelun jälkeen iski uusi paniikki.
Postiennakkona? Ja kirjattuna?

Miten ihmeessä minä sen sieltä lunastan ilman henkkareita? Ajokortti on voimassa juu, mutta pahvinen repailenen ja kuva yli 20 vuoden takaa. Periaatteessa riittävä, mutta ei kelvannut Sokoksen myyjätädille muutama vuosi sitten kun kortteja vielä höylättiin.

- Mama, älä tärise, ota ihan chillisti, sanoi tytär, joka oli tullut tuomaan passiaan ja allekirjoittamaan viisumihakemuksen.

Soitto uudestaan Lappeenrantaan ja ihana virkailija keksi ratkaisun: kirje lähetetään jonkun tutun nimellä, joka voi sen sitten lunastaa!

Naapuri pääsi töistä neljältä, soitin minuutin yli ja varmistin, että hän on kirjeen tullessa kaupungissa. On. Hakemus lähti eteenpäin puoli viisi. (Kirjattuna mutta ei pikana. Ei voi olla molempia. Pitäisi olla seuraavana päivänä perillä, sanottiin postista.)

Voiko nyt jo huokaista helpotuksesta?