Viisumihakemus

Nyt on siis majoitus varattu ja junaliput tilattu. Sitten vielä sen tärkeimmän palapelin kokoaminen, eli viisumin hakeminen. Lähtöön runsas kaksi viikkoa aikaa.

Monta juttua pitää muistaa. Suomi-Venäjä-seuran sivuilta löytyi onneksi hyvät ohjeet, ja siitä se sitten lähti:

Passin pitää olla voimassa 6 kk matkan jälkeen, check.
Onneksi meidän kaikkien passit olivat menneet viime vuonna vanhoiksi, ja ne oli pitänyt uusia. Eli tästä ei siis huolta.

- Vakuutuksesta pitää olla vakuutustodistus, check. Onnistui puhelinsoitolla.
- Viisumikuvat eivät saa olla yli 6 kk vanhoja, check. Uudet otettu.
- Venäjälle pitää olla kutsu, check. Hoitui seuran kautta. Myös matkatoimiston.

Tiesimme kyllä jo etukäteen, miten hankalaa viisumilomakkeen täyttäminen on. Siis jos sen tekee ihan itse. 
Onhan siihen ohjeita ja siitä selviää hengissä, mutta silti! 

Ihan yllättäviä juttuja ja kysymyksiä tulee sitäkin lomaketta täyttäessä vastaan:

Oletko käynyt aiemmin Venäjällä? Jos, niin milloin?
Öööh. Kävin Neuvostoliitossa vuonna -88. Lasketaanko se? Varmuuden vuoksi pitää klikata kyllä.
Edellisen käyntisi saapumis- ja lähtöpäivät. 
Eiiih! Ei tuollaisia voi muistaa.

Soitto äidille. Ja vastaus tuli kymmenen minuttin päästä, hyvä äiti!

Esitäytin samalla myös tyttärien lomakkeet, ne voi onneksi tallentaa ja palata lisäämään tietoja. Toinen on käynyt Pietarissa aiemmin, ja ihme kyllä, vanha viisumi löytyi jostain kaappien kätköistä.

Voi Venäjän rautatiet!

Majoitukset on hankittu, nyt pitäisi päästä Pietarista Moskovaan ja takaisin.

Junia lähtee noin tunnin välein, hinta vaihtelee alle kolmestakympistä reilusti yli sataan euroon. Ja matka-aika alle neljästä yli yhdeksään tuntiin.

Mukana on kaksi opiskelijaa, joten budjetti on sen mukainen. Vaihtoehtoja ovat kupe ja plashkartnii, eli junanhytti tai looshit ilman ovia. Plashkartnii ei haittaa, niissä on tunnelmaa. Blogeista löydettiin tieto, että liput kannattaa ostaa ajoissa, jotta ei joudu käytäväpaikoille.

Junaliput tulevat myyntiin 45 vuorokautta ennen lähtöä, asemaltakin niitä saattaa saada, mutta halusimme varmuuden vuoksi ostaa liput netistä. Osoite oikeaan paikkaan löytyi VR:n sivuilta.

Niin oli hankala löytää sopivaa junaa, että nyt ei enää riittänyt Facebookin ryhmächatti, vaan sovimme tyttärien kanssa tapaamisen ihan livenä. 

Ja sitten mietittiin ja suunniteltiin. 
Ja mietittiin ja suunniteltiin. 

Lopulta päädyttiin siihen, että on ihan ok lähteä klo 1.20 yöllä Pietarista Moskovaan. Vaikka kellään meistä ei ole minkäänlaista tietoa öisistä juna-asemista Venäjällä. Pientä jännitystä siis.

Varaussivulla on välillä sekaisin englantia ja venäjää, auttaa jos osaa edes kyrilliset kirjaimet. Ja ostovaiheessa kysellään taas passin numerot.

Liput tulivat pdf-tiedostoina meiliin.

Huhhuh. Nyt tätä ei kai voi enää perua? Viisumi pitää vielä hankkia...

PS.
Kyllä Lenin-setää pitää käydä katsomassa Kremlissä, melko friikkiä touhua... 
Tytär huusi Uhhh, eiii!

Majoitus Pietarissa ja Moskovassa

Hostelli? Kyllä. Dormi? Ei.
Ei ainakaan enää minun ikäiselleni. Nuorille ihan ok varmasti.

Mitenköhän loogista on aloittaa matkan varaukset majapaikoilla? Ehkä on, ne kuitenkin maksetaan vasta paikanpäällä. Ja ikäväähän se olisi, jos matkat on ostettu mutta yöpaikkoja ei. Vaikka tuskin sekään ongelma olisi, aina keksii jotain, uskoisin.

Hostelleja löytyi hyvin, ja päätökset tehtiin reissutiimin kesken Face-chatilla. Tytär etsi vaihtoehtoja, minä kommentoin ja toiselle, (sille vara)tyttärelle maailmanmatkaajana kävi kaikki. Tärkeintä oli itse asiassa sijainti: ei liian kaukana tai ainakin lähellä metroasemaa.

(Moskovan hostellin keittiötilat, tässä on tyyliä.)

(Ja Pietarin.)

Ja ei dormiin eli yhteishuoneeseen. Kolmen hengen huonetta on vaikea saada, minua vähän vieläkin epäilyttää, että sinne meidän huoneeseemme Pietarissa saattaa joku vielä tulla.

Jännitysmomenttina vielä myöhäinen saapumisaika Pietariin. Hostellissa ei ole respaa, miten ihmeessä saamme ketään paikalle illalla antamaan meille avaimet? Meiliä pitää laittaa, kolmesti ja myös venäjäksi.

Tai siis totta kai joku tulee, mutta milloin?

PS.
Pietariin on avattu Fabergé-museo, siellä pitää käydä.

Melko monta liikkuvaa osaa

En lähde sun kanssa marraskuussa Pietariin, koska en halua talvella Moskovaan! sanoi tytär joskus minulle.

Siis mitä?
Moskovassa on mannerilmasto eli kesällä kuumaa ja talvella kylmää.
Mutta Pietarissa ei ole. Eli siis mitä? 

Pietarissa on asema, josta lähtee juna Moskovaan. Sitä.
Siis ei ainakaan talvella Pietariin.

(Kuvassa käyttökelpoisia sanontoja sisältävä opus. Pakkohan tuo oli hankkia.)

Rooman-matkan jälkeen tytär ehdotti, että voitaisiin vihdoin ja viimein lähteä Venäjälle. Vähän niin kuin kielimatkalle. Kieliopit on suurin piirtein päässä, mutta suu ei oikein aukene, koska ei ole ketään kenen kanssa harjoitella. Mukaan halusi lähteä myös tyttären ystävätär, joka on monen vuoden ajan reissanut meidän kanssamme. Vara-tytär.

Nopeimmin ja vaivattomimmin Pietariin pääsee tietenkin Allegrolla. Jos budjettia ei tarvitse miettiä, niin mikäs siinä. Hinnat vaihtelevat noin viidenkympin ja yli satasen välillä, riippuen lähtöajasta.

Kahden opiskelija-tyttären kanssa pitää matkata edullsesti, joten suunnitelmissa on mennä Pietariin venäläisen turistibussin kyydissä. Ne lähtevät klo 11 Tennispalatsilta ja hinta on noin 20 €. Varasuunnitelmana piti olla klo 12 lähtevä suomalainen bussi, mutta se lähteekin vasta klo 14...

Pietarissa muutama päivä, sitten junalla Moskovaan ja siellä muutama päivä.

Viisumit, bussi, majoitus, juna, majoitus, juna, juna, huh.

Melko monta liikkuvaa osaa.
Liian monta, melkeinpä.