Hostellista piti heti suihkujen ja syömisten jälkeen lähteä katselemaan kaupunkia. Kartan mukaan kävelyä vain suoraan eteenpäin ja päätyisimme Punaiselle torille. Lähin metroasema oli Kremlin toisella puolella.
Ei ollut ihan vielä tuon metropolin koko (eikä kartan mittasuhteet) hahmottuneet, joten siis kävelimme. Ja kävelimme. Trollikoita meni ohi, mutta ruuhka pelotti. Kremlin muurit ja Vasilijeskin basilika näkyivät jo, mutta vielä piti ylittää silta.
Niin, tosiaan. Moskovan keskustassa on iso joki, onneksi. Muutoin 30 asteen helle olisi ollut typerryttävää, ellei peräti tuuperruttavaa. Jälkeenpäin mittailin kartalta, että matka oli vajaa kaksi kilometriä. Paahtavassa helteessä yömatkustamisen jälkeen se tuntui paljon pidemmältä.
Nyt vasta oikeastaan uskoin, että olimme Moskovassa, kun omin silmin näin Kremlin tornit ja ne Venäjän kaikkein tunnetuimmat kirkonkupolit.
Sen verran myöhään (alkuillasta tosin) oltiin, että kirkkokin taisi jo olla kiinni. Istuskeltiin hetkonen Kremlin muurien kupeessa ja lueskeltiin alueen historiasta. Punainen tori löytyi vähän kuin vahingossa, käveltiin sinne takakautta. Siellä oli olo kuin elokuvan kulisseissa.
Leninin mausoleumi oli jo suljettu, mietin että seuraavana päivänä siellä ehkä voisi käydä. Ehkä. Melko friikiltä tuntuu koko ajatus muumiosta, mutta ehkä juuri siksi se pitäisi nähdä.
Siinä vaiheessa alkoi jo niin paljon uuvuttaa ja nälkäkin jo oli, että Moskovan kuuluisin tavaratalo GUM päätettiin jättää toiseen kertaan. Suunnistimme metrolle ja syömään hostellin liepeille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mama ja tyttäret ilahtuvat kommenteistasi.