Lippujen tarkastamisen jälkeen kävimme pitkäksemme, kellohan oli jo jotain kaksi yöllä tai enemmänkin.
Junassa oli kuuma, onneksi ikkunan yläosa oli auki. Tyttäret vilvoittelivat hetken yläpedeillään pää lähes ulkona ikkunasta. Vauhdin kiihtyessä tuuli yltyi, ikkunan eteen sai vedettyä ylhäältä alas paksun, nahkamaisen verhon.
Uni tuli yllättävän nopeasti junan kolkottaessa ja heiluessa melko vapaasti. Matkapahoinvoinnista kärsiville en voi tätä suositella, mutta me kolme pidimme siitä.
Juna pysähteli matkan varrella, välillä asemilla, välillä päästääkseen nopeammat ohi. Ja näihin aina heräsi. Mitä? Miksi keinunta ja kolina loppui? Ai jaa, toinen juna meni ohi niin että vaunu heilahteli.
Aamuyöllä yritin saada yläikkunaa kiinni, kun tuuli viileni. Mutta en vain keksinyt miten. Aamulla vasta selvisi, että isoa kahvaa (kuvassa oikeassa ylänurkassa) pitää nostaa ylöspäin kovalla voimalla. Ei se mitään, viereisen alapunkan tyttö oli maastoutunut peiton alle päätään myöten, ja minulle tuulenvire sopi hyvin.
Pietarista Moskovaan löytyy monia eri vaihtoehtoja nopeista ja kalliista pikajunista valitsemaamme hitaaseen halppisversioon. Ihan hyvä oli tämäkin juna oli, pidin. Sopi reissumme luonteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mama ja tyttäret ilahtuvat kommenteistasi.