Junassa meillä oli kaksi yläsänkyä ja yksi alasänky, niillä oli patjat rullalla ja tyyny. Liinavaatteet oli erillisissä paketeissaan sänkyjen päädyissä.
Samassa looshissa meidän kanssamme oli tyttärien ikäinen nuori, hiljainen tyttö. Laitoimme lakanat peteihimme ja söimme eväät ennen junan lähtöä. Taisimme olla melko meluisa ilmestys hössöttäessämme (uusia ja outoja) asioita, paikalliset joko vain istuivat tai torkkuivat naamallaan sellainen sunnuntai-ilme.
(Eli se niistä tarinoista, joissa paikalliset tulevat juttelemaan ja jakamaan eväitään. Tai sitten olimme väärässä junassa ;)
Juna lähti, ja liput tarkastettiin vielä kerran. Tiukka junavirkailija katsoi lipun ensin (vara)tyttäreltä, joka ei puhu lainkaan venäjää. Osoitteli lippua tiukkana ja puhua pulputti. Kääntyi sitten minun puoleeni.
En ymmärtänyt sanaakaan nopeasta puhetulvasta, ja sain suustani vain hämmentyneen Ja ne panimaju.
Onneksi vieressä oleva nainen kertoi (kyllästyneesti, huonolla) englannilla, että meidän pitää maksaa liinavaatteista 116 ruplaa. Ei hätää.
Paitsi että olin työntämässä turhautuneelle junavirkailijalle 160 ruplaa. Sixteen ja sixty kuulostavat venäläisen sanomana aivan samalta ;) Me kaikki kolme kuulimme sen väärin... Pitää vielä harjoitella tätä kielitaitoa.
Alapunkka nousi ylös, ja sen alla oli tila matkatavaroille, joten niistä ei ollut huolta.
Olin lukenut kauhutarinoita junien vessoista, joissa lattioilla lilluu vaikka mitä, mutta samanlainen se oli kuin vanhemmissa suomalaisissa pikajunissa. Ei nyt niin hirveän mukava, mutta ihan käytettävä.
Mukava se matkatavara järjestely. Pysyy tallesa vaik nukkuis. Oliko tytöt ylhäällä? Jännän näköne hytti/vaunu. Mis kaik kuvat on? Paa sin mis ne toisetki.
VastaaPoistaJuu, ei taatusti häviä tavarat kun minä nukun niiden päällä.
VastaaPoistaTytöt oli ylhäällä, enhän minä sinne ois edes päässytkään ;) Ei siellä mitään tikkaita ollut.
Uni tuli nopeasti junan kolkeessa, mutta siitä vielä lisää....